Kennelnimen ”Kenkku” -takana on Riikka Partanen, etelä-karjalainen koiraharrastaja. Harrastan koirieni kanssa koiran taipumuksista riippuen metsästystä sekä eri koiraurheilulajeja. Luolakoirani käyvät luola- ja vesilintumetsällä, rodunomaisissa käyttökokeissa (lut, lume, veri), sekä muutamassa näyttelyssä, saadakseen myös ulkopuolisen arvion ulkomuodostaan. Lisäksi harrastan metsästyskoirien jäljestämiskokeita (mejä), tottelevaisuuskoulutusta- ja kokeita (toko) sekä palveluskoiralajeja ja kuntoilumentaliteetilla valjakkohiihtoa ja koirajuoksua.

Parsonrussellinterriereiden lisäksi minulla on harrastuskavereina labradorinnoutaja ja australiankelpie. Labradorinnoutaja Ahtin kanssa metsästän sekä treenaamme jäljestämistä (mejä+pk) ja noutotouhuja. Kelpien kanssa jäähdytellään, Winhalla on tokossa evl-oikeus ja palveluskoirapuolella JK2.

Olen suorittanut kasvattajan peruskurssin sekä lut-, veri- ja toko-koetoimitsija-kurssit. Olen Suomen Kennelliiton, Parsonrussellinterrierit ry:n, Suomen Bordercolliet&Australian Kelpiet ry:n sekä Suur-Savon mäyräkoirakerhon jäsen. Olen aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa, Imatran kennelkerhon johtokunnassa ja rotujärjestössäkin häärään koe- ja tiedotustoimikunnassa. Paikallistasolla harrastan koirieni kanssa Imatran palveluskoirayhdistyksen ja Imatran Kennelkerhon riveissä.

Asun Imatralla, pienessä omakotitalossa, suuren tontin perällä. Koirani ulkoilevat paljon, mutta asuvat kuitenkin ns. ”tupakoirina” kanssani. Leipäni tienaan tutkimalla rikoksia.

Rodusta

Kasvatustyötäni ohjaa rodun alkuperäinen käyttötarkoitus, niin luonteen, rakenteen kuin terveydenkin osalta!!

Rodun käyttötarkoituksen mukaiset ominaisuudet ovat niitä samoja ominaisuuksia, jotka tekevät parsonista hyvän harrastus- ja perhekoiran – myös jahtikauden ulkopuolella. Mielestäni parsonin tulee olla riistaviettinen, hyvähermoinen, rohkea ja avoin, ystävällinen, itsevarma ja tempperamenttinen metsäsyskoira. Sen saalisvietti ja sinnikkyys ovat ominaisuuksia, joita aktiiviharrastajat arvostavat eri lajien parissa. Parsonin rakenteen tulee olla tasapainoinen ja riittävän pieni, olematta liian kevyt. Sopusuhtainen rintakehä mahdollistaa sen turvallisen työskentelyn maan alla ja tekee osaltaan koirasta ketterän ja nopean. Ihanteellinen parson on helppo ja mukava seuralainen myös kotona.

Parsonin pentua harkitsevan kannattaa tutustua ajatuksella myös parsonin rotumääritelmään:

”Työkoiraksi soveltuva, toimelias ja ketterä, ei liioiteltu. Jalostettu sitkeäksi ja kestäväksi, yleiskuvaltaan sopusuhtainen ja notkea. Metsästyksessä saadut arvet ovat sallittuja.”

”Käyttäytyminen / Luonne: Alun perin ketunmetsästykseen kehitetty metsästysterrieri, itsevarma, toimelias ja iloinen koira, joka taipumustensa ja rakenteensa puolesta kykenee maanalaiseen työskentelyyn. Rohkea ja ystävällinen.”

”Vuosien ajan terrieriharrastajien keskuudessa vallitsi suuri erimielisyys terrierityypistä, jota kutsuttiin hieman epämääräisesti ”Jack Russelliksi”. Englannin Kennelklubi sai lukuisia anomuksia rodun tunnustamiseksi harrastajilta, jotka vaalivat tätä kuningatar Viktorian aikana eläneen ja metsästystä harrastaneen pastori John Russellin kasvattamaa kettuterrierikantaa. Lopulta tämä vankka työterrierityyppi tunnustettiin ja rodulle annettiin nimeksi parsonrussellinterrieri.”